perjantai 7. elokuuta 2015

Karmivan upea paikka

Kesäloma on ohi ja töihin palattu.  Niskat jumissa muutaman päivän koneen edessä istumisesta. Mutta onneksi kesä oli huima kaikkine retkineen! Syksy tuo tullessaan niin hienoja juttuja, että odotan jo sitä! Saattaahan olla, että se arki kyllä puskee kohta kovati niskaan, mutta ei anneta sille yliotetta! 

Yhdellä monista kesän retkistä sattumalta... geokätkön ansiosta... tuli pysähdyttyä Parikkalassa Veijo Rönkkösen Patsaspuistossa. Oikeastaan kaikki sanat ovat jotenkin turhia kuvailemaan tätä ihmeiden puutarhaa. Tämä paikka vain täytyy kokea! Puutarhanakin oivallinen. (... se kätkökin muistettiin hakea!)















Tänne olisi kyllä mukava lähteä uudestaankin. Ehkä marraskuun pimeällä... täydenkuun aikaan... ensilumen sataessa. Toisella kertaa sitäpaitsi tietäisi jo mitä ja miten haluaisi näitä kuvata!





keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Voiko villasukat enää tavallisemmat olla?


... no voisivat, jos olisivat harmaammat ja paksummat! Siinä nämä raitasukat kököttävät kesähuoneen sankkon päällä. Liian isot omia varpaita lämmittämään. Eikä tuolla tänään kyllä villasukkia onneksi tarvitsekkaan! Aurinko paistaa, naapurista kuuluu vasaranpauke, räksät napsii miun saskatoonit ja on vielä loma!


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Luvattomilla teillä

Niinpä. Olen löytänyt itsestäni pienen kriminaalin puolen. Kulkenut taas salaa autioissa ja hylätyissä taloissa. Tässäkään kohteessa en tosiaan ollut ensimmäinen, sillä ilkivallan kohteeksi on selvästi joutunut vuosien saatossa tämäkin ihmisen unelma. Nytkin olivat ovet ja ikkunat auki murrettuja. Sisällä kaikki mitä tuhota pystyy tuhottuna. Itse en paikalle jättänyt kuin kengän jäljet pölyyn. Uusi kerros unohdukseen ja haudattuihin unelmiin.







Uskomaton paikka! Kun tuolla käveli ja ihmetteli, niin paikka huokui tarinoita. Loma unelmia, auringossa palaneita käsivarsia, rantahiekkakuorrutusta iholla, olutta muovituopeista ihon liimautuessa muoviseen terassituoliin, kadonneita kihlasormuksia, helteessä sulavia jäätelöitä ja yöttömiä öitä... salaisuuksia. 



sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Silmukat kuviksi

Voihan valokuvaus! Kesäkuun alussa osallistuin Lahdessa LAMK:n studio valokuvaus -kurssille. Viisi päivää studiossa ja voi kun nautin. Maailma studion ulkopuolella unohtui. Kurssin päättötyönä oli suunnitella ja toteuttaa oma projekti. Ja kuinkas ollakaan oli juuri yksi puikoilta pudonnut neule kuvattavana! Ja tämä minun neiti jolle se väriensä puolesta sopi aivan täydellisesti!

Eli tässä jo toinen neulomani Enchanted Mesa (tosin jälleen vain idea ja kaavat oman tarpeen mukaan). Ensimmäistä Mesaani en ole edes kerinnyt kuvaamaan, kun on ollut ehdoton suosikki villapaitani talvella... ja kuvaaminen jäänyt. Tämä Kesä-Mesa on jämälanka neule... Lankoina ainakin Rowanin Summer tweediä ja Sawannahia, Sirdarin Just soyaa, Novitan Cotton luxus (eco/organic) ja ehkä Tennessee (vanha purkulanka). Vielä muutama tunnistamaton eli aivan ihanat raakasilkkilanka ja merssipuuvillainen kaapelikierteinen lanka. Ja voinette arvata, että eivät ne langat vieläkään loppuneet! Neuloin niistä vielä Seilinkin. Josta ei kyllä tullut esittelemisen arvoinen...

Ja nämä kuvat. Mood boardiin keräilin kuvia voimistelusta, paljosta valosta ja vähäisistä varjoista. Liikkeistä tosin halusin vähän rujoja ja käkkäräisiä... Kuvien toteutus studion avaruuskulmassa, kun tälläinen mahdollisuus kerran oli käytössä! Ja tässäpä nämä. Omat suosikkini tuolla on ja kaikki onnistuneet eivät edes mukaan tänne mahtuneet. Mikähän on sinun suosikkisi?













Miun kultaiselle Tyylle taas iso kiitos malliksi heittäytymisestä!



tiistai 2. kesäkuuta 2015

Ajan taidetta

Toukokuussa, valkovuokkojen aikaan, tein retken Raaseporiin. En ihmettele, miksi ihmiset ihastuvat noihin maisemiin. Tällä retkellä sattuman kautta eksyin vanhaan hylättyyn taloon. Tarinoita ja suurta ihmetystä. Hiljaista sanattomuutta. Vai pysähtynyttä huutoa?









Tähän sarjaan kuvat valikoituivat oikeastaan parhaillaan puikoilla olevan neuleen innostamina. Tai oikeastaan nämä kuvat innostivat minut neulomaan. Puikoilla on (kesä)Mesa. Siitä ehkä sitten myöhemmin. (talvi)Mesaanikaan en ole täällä esitellyt, vaikka se on ollut talven lempivaatteeni! Siitäkin ehkä myöhemmin...



sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Äitien tyttäret

20 -vuotta sitten kohtasi kaksi junantuomaa opiskelijaa Hämeenlinnassa. Syntyi ystävyys. Tänään näiden äitien tyttäret ovat tässä. Ystävinä. Kalpean kylmän keväisen illan väritti lämmin auringon hehku, kun tyttöjen kanssa kieppasimme Uutelaan iltakävelylle kameran kanssa. 





 



Kaikille ystäville lähellä ja kaukaa <3




maanantai 20. huhtikuuta 2015

Valo & valotus

Tammikuun viimeisenä päivänä osallistuin Jyväskylässä Jussi Koskelan ja Liisa Salosen järjestämään Valo ja valotus -työpajaan. Päivän ideana oli tehdä kuvia pienissä ryhmissä neljässä eri pisteessä. Täydellinen oppimisympäristö minulle! Sain mahdollisuuden myös rauhassa seurata mitä ja miten muut kuvaajat toimivat. Välineistö oli sellaista, että liekö toiste tuollaisia pääsen käyttämään. (Jos kalusto kiinnostaa, niin se löytyy Sulantoblogista.)


Aikaahan tuohon laitteiden opiskeluun meni ja kuvissa on varmasti vain häivähdys sitä, mitä tavoittelimme. Tässä omakuva. Sarjasta, jossa oli tehtävänä ottaa ryhmän jokaisesta jäsensestä kuva. Kuvien tuli muodostaa yhtenäinen sarja. Aikaa oli noin tunti. Päädyimme ottamaan ikonimaiset kuvat kuvaustilan monien erilaisten kaarien alla. Tämä kuvani ei nyt sitten edusta ihan sitä ajatusta, mutta onnistuin jotenkin irvistelemään niissä muissa. Kuvattavana oleminen on hankalaa... ainakin minulle. Kuvaa (kuten ei jutun muitakaan kuvia) en ole liiemmin muokkaillut. Oikaissut, rajannut ja korjannut väritasapainoa. Ja mitä opin tästä... no sen, että ikkunat ovat peilejä... valoja olisi pitänyt ajatella enemmän!



Kuvaus paikkana oli Jyväskylässä toimiva Aalto-sali. Lämpiössä vallitsi kaunis valo ja miljöö oli upea. (Joskin tarkemmin tutkiessa kaikenlaisia "epäkohtia" löytyi...) Ensimmäisenä haasteena meillä oli saada kuva, jossa olisi vallitsevaa valoa ja salamavaloa. Kun viisi ennestään tuntematonta ihmistä ryhtyy hommaan, voitte arvata, että toiminta oli varmasti kovaäänistä ja jokseenkin järjestäytymätöntä. Vähitellen löysimme paikkamme ja saimme jonkun kuvankin otettua. Yhteinen päämäärä ja vuorovaikutuksen merkitys kyllä korostui tässä tehtävässä. Myöskin se, kuinka tärkeää on osata ohjata mallia.  (mallina Suvi E/Fashion Unit) 

Olisikohan highkey/lowkey -piste ollut haastavin? Niin haastava, että en edelleenkään ole saanut ladattua noita kuvia itselleni... joten ette vielä ainakaan näe yritelmiäni. Phase One rungolla ja digiperillä käsivaralta kuvaaminen oli haastavaa. Kamera meinaan on painava. Ja kallis (no se on kai suhteellista). En tiputtanut sitä onneksi. Tarkennus takkusi ja kuvat ei valottuneet tarpeeksi. (Ongelma ei siis ollenkaan kamerassa, vaan ihan käyttäjässä.) Valojen säätöä ja mallin ohjausta ja... aina jokin ei osunut kohdilleen. No ei se mitään. Teoriassa tiedän nyt kuitenkin paljon enemmän. Mutta oli kivaa. Ajatella valoja! Ja nuo Broncolorin Para 177 ja 222! Rakastuin... tosin rakastuin moneen muuhunkin... pienempään ja edullisempaankin... 



Munapiste. Tehtävänä kuvata valkoinen muna valkoista taustaa vasten siten, että munan pinnan struktuuri näkyy. Mukava juttu. Malli pysyi paikallaan, tausta pysyi paikallaan, kamera pysyi paikallaan ja ryhmä toimi. Tarkennus taisi olla vaikein juttu, mutta onneksi keksittiin valaista taskulampulla (kännykkä) kohde ja saatiin näin tarkennuskin kohdalleen. Toisaalta tämä tehtävä lienee sellainen, että valaistuksen säätöä olisi voinut jatkaa loputtomiin... ja lopulta siirtyä etsimään täydellistä kananmunaa. 

Päivä päättyi siis onnellisen kananmunan kuvaukseen :) Hyvä mieli ja takaraivossa ajatus, että seuraavaksi on saatava omaan kalustoon valoa. Kenties useamman pikkusalaman järjestelmä?


Ja tämä juttu on siis kovin myöhässä julkaistu, pitkään luonnoksen odotellut... tuota yhtä kuvaa odottelin... ja nyt täällä työreissulla hotellissa on aikaa laittaa tämäkin luonnos maailmalle... ilman tuota kuvaa. Ehkä sen tänne vielä joskus saan... vinkin 😉

Niin ja joo. Juttu on kyllä valitettavan tylsä kuvaus tehtävistä, mutta... valo <3