Lomaviikon ensimmäinen aurinkoinen hetki sattui juuri, kun päätimme Tyyn kanssa ulkoiluttaa Ida Vitipäätä (harjata irtoavaa karvaa!) ja ottaa kuvat noista huiveista.
Ensimmäisenä Kide. Lankana on tunnistamatonta alpakkaa, joista osa purkulankaa. Purkulanka olisi pitänyt kastella ensin (tiedän), mutta ajattelin, että saan sen neulottuna myös asettumaan. No alpakka onkin omapäisempää ja neuloksen pinta jäi ikävästi suttuisen näköiseksi purkulangan kohdista. Kai sitä pitää jotain aina oppia.
Mutta ohjeesta neulomista en taida sitten oppia koskaan. Siis osaamisesta se ei jää kiinni, vaan jostain ihan muusta. Tällä kertaa ohjeet eivät kulkeneet mukana ja ensimmäisten kolmioiden jälkeen malli ei enää vastaa Kidettä. On hyvin lähellä, mutta en ihan oikein mallia ulkoa muistanut. Ihme!
Toinen valmistunut huivi on Siitepölyä. Alkuperäinen malli on yksivärinen, mutta muutin mallia hieman omiin tarpeisiini. Siis lankojen asettamiin vaatimuksiin... Lankalaatikosta löytyi yksi vyyhti vanhaa harmaata Novitan Floricaa, 70g mustaa Sandnesin Sisua ja Sandnesin (?) tummanharmaata alpakkaa muutama kerä. Koska halusin, että jokainen erilainen neulos (2x2 joustin, 1x1-joustin ja kierretty 1x1 joustin) on oman värisensä jouduin muuttamaan ohjetta hieman. Jälleen... Eli huivin kulmasta olen jättänyt pois sen pienen sileän osan ja aloittanut viimeisen (tummanharmaan) osan neulomisen osittain neulotuilla kerroksilla aivan huivin kulmasta. Pieni juttu, mutta mielestäni tekisi myös yksivärisen huivin viimeistellymmän näköiseksi.
Ja sitten olisi pitänyt kuvata vielä yksi huivi (joka ei ole Huivileikistä), mutta...
Sinne se karkasi. Livahti ovesta ulos. Vanha omenapuu on sen verran villiintynyt ja isoksi kasvanut, että aina Ida vaan keksi livahtaa käsistä toiselle oksalle. Kiinni se saatiin lopulta huijaamalla. Kevät taitaa olla kissankin sydämessä. <3
